Sokerikoukun vankina

Tuntuuko sinusta, että olet sokerikoukun vankina? Olet sokeriaddikti ja olet tuomittu himoitsemaan kaikkea makeaa?

Koet, ettei sinulla ole itsekuria ja olet jotenkin viallinen? Etenkin laihdutuskuurilla sokeririippuvuus nostaa päätään?

Et ole viallinen, etkä mitä todennäisimmin addiktikaan.

Sokerinhimo vaivaa monia, työpaikkasi kahvipöydässä todennäköisesti puolet paikallaolijoista tunnistavat itsessään tällaista, joko jatkuvasti tai aika ajoin. Ne pullat ja karkkipussit vain huutavat nimeäsi ja katsovat surullisilla silmillään vetoavasti. Ja niiden syömisestä tulee samaan aikaan niin hyvä mieli, mutta toisaalta ruoskit itseäsi henkisesti, koska sorruit taas. Tiesithän, että karkit siinä kaupan kassalla ovat siinä aivan syystä? Väsyneet ja nälkäiset kansalaiset kiiruhtavat ruokaostoksille ennen kotiinmenoa ja nappaavat nälkäänsä helpotusta.

Etenkin laihduttajat ja kroonisesti kevyesti syövät ("koska täytyy vahtia syömisiä") tunnistavat pienen tai isommankin sokerihiiren itsessään. On pakko syödä entistä vähemmän tai kevyemmin, koska tulee "sorruttua" herkkuihin lähes päivittäin. Mitä luulet, että tästä seuraa?

Syödään vähän --> syödään pullaa --> syödään vielä vähemmän --> ?

Aivan oikein: syödään lisää pullaa.

Erilaiset ruokahimot, yleensä sokerinhimo, on elimistön keino kertoa, että nyt on energiavaje, täytyisi tankata ennenkuin hyytyy.

Tähän elimistön normaaliin toimintaan ei ole vastaiskuna kääriä itsekurin rippeet ja syödä vain entistä vähemmän, vaan silloin tulisi huolehtia siitä, että syöt riittävästi ihan vain ruokaa.

Makenahimo ei siis ole merkki heikosta luonteesta tai itsekurin puutteesta, vaan se on biologiaa. Tällöin kehoa tulee kuunnella.

Miltä ruokailusi näyttävät?

Jos tunnistat itsessäsi sokeriaddiktin piirteitä, pohdi omia ruokailujasi. Syötkö riittävän paljon? Syötkö riittävän usein? Sinulle riittävä määrä ei ole sama kuin ystäväsi riittävä määrä eikä se, mitä someinfluensseri sanoo videoillaan. Kasvikset ovat tarpeellisia ja niitä tulee syödä, mutta moni, etenkin nainen, sortuu syömään liian kevyitä salaattiaterioita, jotka eivät sisällä oikeastaan ollenkaan rasvoja ja proteiiniakin aivan liian vähän.

Aamiainen jää väliin --> liian kevyt salaattilounas --> iltapäivän kahvilla pullaa --> kotimatkalla karkkipussi --> päivällisellä ei nälkä, joten se jää väliin --> iltapalaksi jäätelöä ja suklaata, koska nälkä. Näyttääkö tutulta kaavalta? Ei se mitään, et ole yksin, vaan tämä toistuu lähes identtisenä lukuisilla ihmisillä.

Makeanhimoa ei tarvitse taltuttaa karkkilakoilla. Monesti ns. kielletty hedelmä kiinnostaakin enemmän. 

Mitä siis kannattaa tehdä?

Pidä kirjaa päivän aikaisista syömisistäsi muutaman päivän ajan. Bongaa sieltä hetket, jolloin olet "sortunut" herkkuihin. Millaiselta ruokailusi näyttävät tätä hetkeä ennen? Onko siellä jäänyt joitain aterioita väliin vai oletko syönyt turhan kevyesti? Jos, niin voisitko korjata näitä tulevaisuudessa?

Kun tunnet seuraavan kerran herkkuhimon nostavan päätään, syö sitä ennen. Ehkäpä ihan oikea ateria tai ajatuksella koottu välipala. Vielä tämän jälkeenkin jos tekee mieli herkkuja, nauti niitä kohtuudella. Suklaanhimo ei lähde porkkanalla, me kaikki tiedämme sen. Mutta nälkä lähtee syömällä ruokaa.

Vältä siis nälän taltuttamista nopeilla ratkaisuilla. Tällöin kehosi saa kyllä energiaa, mutta verensokerisi nousevat ja laskevat nopeasti ja pian on taas nälkä. Lisäksi, jos paikkaat nälkääsi herkuilla, jää sinulta saamatta kehollesi välttämättömiä ravintoaineita. Eli energiaa saattaa tulla riitävästi, mutta laatu on heikkoa. Tämä altistaa taas monenlaisille terveysongelmille.

Muista, että herkut kuuluvat elämään! Sen sijaan, että söisit niitä päivittäin, voisitko säästää herkut vaikkapa erityishetkiin, kuten iltapäiväkahville tai viikonloppujen leffahetkiin? Tällöin ne tuntuisivat arvokkaammilta ja myös nauttisit niistä enemmän.